Tänään Pelle jatkoi Team Loukusan perinteitä, ja nappas parhaan pistemäärän - 85 - Mäntsälän mestaruuskokeissa. Osallistujamääräkin oli tuplaantunut  (n=4) viime vuoteen verrattuna :D.

NUO1 maistuu makoisalta. Isäntä kävi eilissä päivänä virittelemässä Inton avustuksella Peltsun sellaiseen iskuun, että emännän oli ilo lähteä pitämään suitsista kiinni. Tänään ei juoksevillekaan linnuille jäänyt muuta mahdollisuutta kuin siivittää:

"Nuoren koiran innokasta hakua. Käyttää tuulta hyvin, laajuus sopivaa. Koiralla kaksi riistatyötä, joissa hyvät nostot. Toisessa vähän pitkä avanssi. Koira jää hyvin paikalleen. Miinuksena yksi tyhjä tulokseton seisonta. Hyvä kylmän linnun nouto. Onnittelut ykkösestä."

Todella varhaiskypsän Inton jälkeen on syksyn aikana väkisinkin mieli käynyt kärsimättömäksi, kun Pelle on kulkenut selkeästi jäljessä. Itse asiassa siinähän tämä lajin viehätys onkin - koiratkin ovat yksilöitä. Etenkin, kun otat pennun uusista linjoista tai  roudaat sen ulkomailta: ei ole minkäänlaista käsitykstä esimerkiksi vanhempien kypsymisvauhdista metsästyskoiriksi. 

Myös alkuviikko Posiolla meni todella mukavasti. Isoja lintuja ei päästy hyödyntämään, mutta riekkojen kanssa ilakoimaan oikein sydämen kyllyydestä. Pellekään ei tyrinyt riekkojen kanssa kuin kerran. Isäntä ppuolestaan näkee edelleen märkiä unia Inton tiedottamasta näystä: rutikuivalla kankaalla istuu koiran edessä 7-8 riekkoa... Tämäkin uni päättyi ankeaan arkitodellisuuteen - riistalaukaukseen...

Kuusamo on muuten ihme paikka, mitenkähän siellä voi elää normaaliarkea, kun siellä nukuttaa aina niin älyttömästi? Nytkin emäntä huitas joka ainut yö unta kaaliin about 10 tuntia. Kenties 6-7 tuntia mettässä, sauna ja ruoka tekevät tehtävänsä. Totaalisen rentouttavaa.