Vesityöaika alkaa olla käsillä. Emäntä on treenaillut noutoa Pellen kanssa pikku hiljaa kevään aikana omasta mielestään ihan kohtuullisellä menestyksellä. Nuori mies tietää, että Camping irtoaa vain luovuttamalla istuen käteen. Muutaman kerran on vedessäkin käyty eikä ravistamistakaan ole ilmennyt. Voisi kuvitella, että homma on bueno...

Mutta kun ei tämä reppana oiken osaa uida! Järkyttävää pärskimistä pystyasennossa - matka ei oikein taitu.Onhan nuo perheen seisojat kaikki uineet aluksi enemmän tai vähemmän pystyasennossa, mutta oppineet aika nopeasti, miten homma etenee.

Toissa päivänä sulateltiin oikein sorsa ja lähettiin koko porukalla treenaamaan. Eka kerta meni ihan moitteetta, mutta toisella kerralla nuori herra hukkas koko linnun, kun painoi sen pärskiessään tassulla pinnan alle eikä enää löytänyt sitä. Siitäkös isäntä riemastui: "On siinä meillä seisojan alku: ei osaa edes uida ja riistankin hukkaa!" 

Tänä aamuna emäntä sai vinkin siskontytöltä ja suuntasikin Pellen kanssa uimakouluun lammelle. Siellä sitä sitten taisteltiin solmusta metrisessä vedessä. Koiran saadessa otteen solmusta emäntä painoi lelua lähelle veden pintaa, jotta oppilas ymmärtäis laskea päätään kohti oikeaa uintiasentoa... Onneksi on lämmintä. Kaikkeen sitä joutuu alentumaan...

Vaan eipä hätää. Reissun päätteeksi koirat ajautuivat toiselle puolelle lampea, ja Pellekin lähti Inton perässä oikaisemaan lammen yli. Alun pärskinnän jälkeen uinti muuttui kuin muuttuikin sulavaksi, äänettömäksi menoksi :)

Ehkäpä tässä ei kuitenkaan tarvita naapurin pointterimiehen tarjoamia kellukkeita.