Johan on lunta riittänyt syrjä-Suomessa. Viimeiset pari kuukautta koirat on ulkoilutettu hiihtäen. Suksille kun on päästy suoraan kotiovelta. Onhan siinä haasteensa pitää irti kahta riistaveristä elukkaa samanaikaisesti. Näillä reissuilla Pelle on oppinut hienosti säestämään Intoa, joka kokeneena kehäkettuna löytää linnut myös paksusta kinoskiepistä.

Mutta kuten sanottu, tässä hommassa on myös riskinsä. Yhden tällaisen tuplaseisonnan seurauksena kaksikko otti luvalla avanssin pajupuskaan eikä kukko päässytkään alta pois, vaan Into nappas sen suuhunsa. Pellepä halusi myös päästä osalliseksi apajasta, ja ryösti törkeästi saaliin Intolta tuoden sitä emännälle. Vaan Inton ilmestyessä läheistyyteen vekara ei halunnutkaan luovuttaa lintua emännällekään, vaan lähti laukottamaan aivan toiseen suuntaan... No, siitäkös emäntä lämpesi!   

Eipä ole todellakaan mikään voittajafiilis palailla lenkiltä kukko kainalossa. Eikähän edellisen kaltaiset tilanteet nuoren koiran noutoa edistä - päin vastoin. Onneksi sentään accident sattui seuran mailla metästysaikana.

Kausi lopeteltiin perinteiseen tyyliin kaveriporukan fasaanijahdissa Kärkölässä. Navajo esitteli sähköisiä riistatöitään useampaankin otteeseen. Sisiliskosta on kyllä kehittynyt varsin mainio metästyskoiran alku. Kapu löysi linnut satavarmasti, ja odotteli kylmän viileästi noutolupaa pudotetuille linnuille. Eipä ollut moittimista omienkaan koirien otteista. Päivästä jäi hyvä maku - siihen on hyvä päättää tämä kausi. Jäädäänkin nauttimaan lopputalvesta.

Pelle ska vara 10 månader i morgon. Han har lärt sig att göra fina fågelarbeten: söken är ännu lite som valparna har, men Pelle står säkert, springer fort avance och tittar i lugn och ro, när fasanen flyger bort. Vad annat kan man hoppa av unga hunden? Vi är ju jättenöjda :D. Hoppas att alla valparna är friska... Jaktperioden är förbi. Nu ska vi bara njuta av vintern och skida mycket med hundarna! Hälsingar till Sverige!