Pia pisti Iisan hakuun Piehingissä. Koira laukotti vauhdilla muutaman saarekkeen ja painoi pellon yli metsän reunaan. Koiraa ei kuulunut. Iisan emäntä kyseli metästyskavereiltaan: "Seisooko se tuolla ojan reunasssa?"

- No eikä seiso, tuohan on kanto, kuittas bloginpitäjä.

- Juu, kanto se on - näyttää kyllä vähän koiralta, mutta tuohan on ihan paikallaan, säesti Sanna.

Aikansa haeskeltuaan porukka totesi, että ei se sittenkään ollut kanto... Toivottavasti Iisa ei kuullut tai ainakaan ymmärtänyt käytyä sananvaihtoa. Ainakaan ei ottanut nokkiinsa, kun piti linnun pakkasessa värjöttelystä huolimatta ja päräytti sen luvalla lentoon.

Olipahan oikein lysti viikonloppu naisporukalla. Mukana menossa oli myös nuori Ensligaskogens Navajo, joka otti ens tuntumaa fasaaneihin. Lauantaina linnut vielä pörisivät lentoon, mutta sunnuntaiaamun kunniaksi valjakkokoira esitteli jo seisontojaan kahteenkin otteeseen.