Team Team Loukusa palailee pikkuhiljaa takaisin maan pinnalle viime viikkoisesta Tärnebyn reissustaan. Lämmin kiitos Kiikalle ja Hermanille vieraanvaraisuudesta niin kotateltassa kuin tuliterässä mökissäkin. Niin, ja tietysti mainiosta seurasta! Trangialla valmistettu riekonrinta kanttarellikastikkeessa maistui 10 tunnin kävelemisen jälkeen aika makoisalta. 

Maastot olivat vertaansa vailla. Yksi päivä tosin meni kokonaan koirien ulkoilutukseksi ja maisemien ihailuksi, kun riekkoja ei kohdalle osunut. Ainoat lintuhavainnot olivat lehtokurppa ja merimetso - oikeesti! Muuten - kenenkähän valopään keksintö on ollut kutsua tuota rumaa sottapyttyä niinkin jalolla nimellä kuin metso?

Tunturimetsästys siis näytti kasvonsa. Riekkoja haettiin monelta eri korkeudelta, kuivalta ja kosteasta, suolta, purojen varsista jne. Tällä reissulla riekot piti oikeasti ansaita.

Viimeinen päivä kruunasi kaiken. Heti aamusta Pelle onnistui hankkiutumaan ensimmäiseen riekkotilanteeseen, jonka jälkeen avautui se paljon puhuttu riekkopankki. Siinäpä samoilla seuduilla vierähtikin koko loppupäivä, kun ilakoitiin 3-4 riekkkopoikueen kanssa. Inton kokemus pääsi oikeuksiinsa, ja Snogakin jäljitteli upeasti raanariekkoa. Sen sijaan Pellellä on vielä hiomista riekkotilanteissa. Koirapoika kun tuppas pistämään kuonon turpeeseen, kun hajut kävivät mielenkiintoiseksi... Siinä kun hetken svedu sauhus, päästiinkin kuuntelemaan riekon iloista naurua... Onneksi pari kertaa onnistikin.

Eilen iltana siivottiin useita litroja etelärinteiltä kerättyjä kanttarelleja. Niistäpä taiotaan kastiketta toivottavasti metsopaistin kyytipojaksi tulevana talvi-iltana.